Veitsi putoaa lattialle ja mietin kukahan se on.
Luulen etten ehkä haluu sitä tänne.

Luulet että on edelleen keskikesä
mutta pihlajat tekevät jo marjoja.
Julkinen liikenne ei tunnu enää turvalliselta.
Illan tullen on pilkkopimeää ja hiljaista.
Siellä minne olet menossa
jokaisen päivän nurkalla odottaa mustuus.

Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
nyt uskot omankin ruumiisi pettävän.
Päivä jatkuva kurkkukipu, koriseva yskä, pikkuvarpaan särky.
Eikö sydämesi tykytäkin nopeammin kuin ennen?

Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
mutta tänään me elämme kaikki sellaisessa paikassa,
jossa varmuudella ei ole mitään sijaa, jossa yksikään päivä ei ole turvallinen.
Öisin tuoksuu mullalta ja maatumiselta.

Hän halusi sotaa,
ymmärrystä meille, jotka olemme unohtaneet menneiden sukupolvien pelon.
Eloonjäämisvaiston herättelyä,hän sanoi.
Mutta eikö tämä ole sitä?
Ainakin sinä näet mustuuden joka odottaa jokaisen päivän reunalla,
vaikka tietenkin, sinä tunnet sen jo.
Yhä joskus kun menet kotiin, pelkäät ettei siellä olekaan ketään,
pelkkää punaista ja mustaa lattiat täynnä.

Joudun arvaamaan

Katson tuttuja tarinoita,
koska tiedän miten ne päättyvät
Selaan tuttuja sivuja,
koska tiedän minne ne loppuvat

Oman elämäni elokuvassa
loppuratkaisu ei ole vielä tiedossa.

Kun aallot nousevat takana
ei voi kuin antaa niiden viedä
Vaikka luopuminen sattuu,
häämöttää edessä ulappa,
jonka taakse en näe

Täällä taas - ainakin tänään

Tää on omistettu kahdelle rakkaimmista ystävistä, jotka on aina asunu kaukana ja nyt muutti vielä eri maahan. Senkin ryökäleet. Ikävä teitä <3

Kirjutaanko

joustaanko maailmaa pakoon

kattojen yli ja tikapuita pitkin

Tulisitteko minun puolikkaikseni, olisitte

joskus liiankin lähellä

yleensä aivan liian kaukana, yöjunan päässä

Tanssitaanko

puhutaan ihan omia juttuja

jätetään muut ulkopuolelle ihmettelemään

Ottaisitteko minut siskoksenne

(vaikka teillä on jo ennestään niin monia)

sellaiseksi jota rakastetaan

ja vihataan

ja josta pidetään kiinni kun meinaa tippua tai lähteä leijaamaan.

Tuulinen meri on vihreä
Valkoiset vaahtojanat jakavat maailmamme kahteen
Laituri natisee
Taivaan kutistuessa yllemme
yritän nähdä jäsenistänne
mitä te toivotte

Terveisiä...

...kevään muistiinpanoista:

Lenkkipolun varteen on kasvanut mangrovesuo.

Keltaiset silmät tiirailevat juoksuani 

harmaan ruohon seasta.

Katson järvelle:

veden liplatuksessa vuorottelevat aallon pohjan ruskea ja taivaan sininen

seuraavana päivänä saattaa sataa